Otsikkohan viittaa siis siihen, että kiireiden takia en ole käynyt blogissa melkein kuukauteen ja siten se on sitten ihan päässyt unohtumaan!Tässä onkin tapahtunut kaikenlaista! Ollaan mm. oltu paljon töissä, ollaan eksytty metsään, ollaan käyty Summerfesteillä ja ollaan tutustuttu uusin mahtaviin ihmisiin! Tänä vuonna on kyllä ollut vähän kylmempää ja myrskyisempää kuin viime vuonna, joten ensinnäkin puisto on pidetty sulkettuna muutama päivä ja asiakkaita on hirveästi vähemmän! Enää ei ole kannattavaa pitää puistoa auki lauantaisin 20 asti (mikä ei kyllä mua haittaa yhtään, koska n. 12 h työpäivät yhdellä 30 min luonastauolla ei juurikaa houkuta), koska intialaisten ostamat muutamat jääkaappimagneetit viimeisillä tunneilla ei kata meidän palkkoja – jep, intialaiset on tänäkin vuonna eksynyt tänne, valitettavasti. Töissä ei siis ole yhtään niin kiireistä kuin viime vuonna, joten tunnit matelee…
Töiden ulkopuolella sitä vastoin onkin ollut ihan mahtavaa! Tämä vuosi on, jos mahdollista, vielä parempi kuin viime vuosi! Ollaan nyt saatu enemmän irti tästä vuodesta, koska tiedetään mihin kannattaa mennä ja mihin ei. Yksi päivä mentiin mm. kävelemään yhdelle luontopolulle, joka johdattaa eräälle rannalle. No, rannalle päästyämme haluttiin vielä jatkaa kävelyä, ja niin me sitten jatkettiin vaan etennpäin. Varsinainen trail loppui, joten päästiin rämpimään ihan kunnolla metsässä. Jossain vaiheessa huomattiin, että oltiin kävelty joenvartta niin pitkälle, että olisi turha enää kääntyä takaisin, koska oli tulossa pimeä ja myrskykin oli tuloillaan. Paikallinen kaverimme sitten luli tietävänsä miten päästään takaisin kylälle, jotta päästäisiin tietä pitkin kävelemään takaisin autolle. No, jossain vaiheessa metsä oli liian vaikeakulkuista, joten meidän piti mennä kauemmas joesta helppokulkuisemman maaston perässä. Yhtäkkiä kadotettiin joki näkyvistä ja oltiin ihan eksyksissä. Tulosuuntakin oli vähän hakusessa. Hetken harhailtiin siinä, kunnes alettiin kuulla tien ääniä, joten jatkettiin matkaa äänten suuntaan. Jouduttiin ihan kunnolla rämpimään vadelmapuskien ja myrkkymurattien läpi joen varteen. Tai no, mähän sen tien raivasin ja noi kaksi juuri ja juuri 160 cm rajapyykin ylittävää kaveria yritti parhaansa mukaan seurata mun jälkiä 😀 Välillä kadotin ne näkyvistä, koska pusikko oli niin korkeaa ja mulla oli niin paljon nopeampi vauhti. Onneks ääni ainakin kuului, niin tiesin niiden vielä roikkuvan mukana. No, joelle päästyämme oltiin tietenkin väärällä puolella jokea… Itse ehdotin vaan joen ylittämistä uimalla, mutta jenkkikaverilla oli uusi puhelin mukana, eikä hän halunnut sitä kastella. Päätettiin sitten etsiä siltaa, joka lopulta onneksi löytyikin! Siinä vaiheessa oli jo tosin ihan pimeää ja taivas loisti salamoista – ei mtn Suomen pikkumyrskyjä, vaan oikeasti kunnon valoshow! Soitettiin kaverin tädille, joka onneksi tuli sitten hakemaan meidät sieltä sillalta. Loppu hyvin, kaikki hyvin! Jalat oli tosin ihan ruhjeilla, koska meillä oli vain shortsit ja toppi päällä, joten kaikki vadelmapuskat pääsi kivasti jättämään jälkensä meihin. No nyt, pari viikkoa tapahtuneen jälkeen ruhjeet on jo melekin näkymättömiä!
Loppuun vielä kuvia kyseiseltä reissulta – käytiin ihan mahtavissa paikoissa, oli ehdottomasti kaiken arvoista, vaikken ihan heti uudestaan sinne lähtisikään 😀
ps. Täällä on tapahtunut niin paljon kaikkea, etten nyt jaksa kaikkia tässä vielä paljastaa, yksi päivä kerrallaan 🙂
My Big Fat Gypsy Year 